kula

Katso myös: küla, külä

Puola

Substantiivi

kula f.

1. pallo
2. kuula
3. kainalosauvat

   chodzić o kulach – kulkea kainalosauvoilla

Liittyvät sanat

• pchnięcie kulą

Ruotsi

Substantiivi

kula yl. (1) (yks. määr. kulan [luo], mon. epämäär. kulor [luo], mon. määr. kulorna [luo])

1. kuula
2. luoti
3. (slangia) kives
4. (slangia, monikossa) raha

Liittyvät sanat

• spelkula, pungkula, gevärskula

Yhdyssanat

• kullager

Aiheesta muualla

• kula Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• kula Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

kúla f. (kyrillinen кула)

1. torni

Ääntäminen

• IPA: /kǔːla/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kula	kule
genetiivi	kule	kula
datiivi-lokatiivi	kuli	kulama
akkusatiivi	kulu	kule
vokatiivi	kulo	kule
instrumentaali	kulom	kulama

Etymologia

• osmaniturkista, vrt. turkin kule