leipä
Finés
[editar]| leipä | |
| pronunciación (AFI) | [ˈle̞i̯ˌpæ] |
| silabación | lei-pä |
| longitud silábica | bisílaba |
| rima | eipæ |
Etimología
[editar]Si puedes, incorpórala: ver cómo
Sustantivo
[editar]| Singular | Plural | |
|---|---|---|
| Nominativo | leipä | leivät |
| Genitivo | leivän | leipien (leipäin1) |
| Partitivo | leipää | leipiä |
| Acusativo | leipä | leivät |
| Acusativo 2 | leivän | |
| Inesivo | leivässä | leivissä |
| Elativo | leivästä | leivistä |
| Ilativo | leipään | leipiin |
| Adesivo | leivällä | leivillä |
| Ablativo | leivältä | leiviltä |
| Alativo | leivälle | leiville |
| Esivo | leipänä | leipinä |
| Traslativo | leiväksi | leiviksi |
| Abesivo | leivättä | leivittä |
| Instructivo | leivin | |
| Comitativo | leipine (+ sufijo posesivo) | |
| 1 raro, arcaico o poético | ||
- 1
- Pan